”Tärkeintä ei lopulta ole se, mitä oppeja muut antavat, vaan se, että löydät itsellesi sopivimman ja hauskimman tavan juosta.”
Kevät 2014: Artikkelin kirjoittaja Kati Ahvonen on harrastanut polkujuoksua reilun vuoden, ja juoksi Nuuksio Classicissa 2013 elämänsä ensimmäisen maratonin. Kati oli mukana järjestämässä ensimmäistä Bodom Trailia, ja huolehti omalta osaltaan siitä, että tapahtuma oli nautittava kokemus myös ensikertalaisille.
Polkuja juoksemaan oppii parhaiten, niin, polkuja juoksemalla. Jos olet lenkkeillyt aikaisemmin lähinnä teillä, suurimmat erot tulevat vastaan juoksunopeudessa ja tekniikassa. Poluilla vauhti yleensä hidastuu verrattuna tasaisiin teihin. Myös tempo vaihtelee epätasaisen alustan vuoksi. Lisäksi koko vartalo tulee eri tavalla mukaan juoksuun – pelkkä passiivinen tukeminen ei enää riitä, vaan ylävartalolla ja käsillä otetaan aktiivisesti vastaan iskuja ja hyppyjä.
Ensimmäisten polkujuoksulenkkien jälkeen saatat löytää kehostasi lihaksia, joita et tiennyt olevan olemassa. Säärten eri lihakset saattavat jomottaa pelkästään siksi, että jalkasi eivät ole vielä tottuneet uudenlaiseen rasitukseen.
Katseen osalta poluilla juoksemiseen pätee sama kuin mihin tahansa juoksemiseen: Mitä kauemmas pystyt katsomaan sitä luontevampaa liikkumisesi on. Joskus, ja varsinkin aloitellessa lajia, tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Katse siirtyy helposti ihan jalkojen juureen, koska juurakkojen ja kivien yli juostessa on pakko nähdä mihin astuu. Mitä pidempään poluilla juoksee, sitä helpompaa on kuitenkin oppia näkemään lähellä olevia esteitä, vaikka katsoisikin hieman pidemmälle.
Mitä kenkiin tulee, poluilla pärjää aluksi ihan tavallisilla juoksulenkkareilla. Toki olosuhteet ja maasto vaikuttavat tähän. Märillä kallioilla tai mäkisillä reiteillä kengän tuki- ja pito-ominaisuuksista tulee tärkeämpiä. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin sanoa, että normilenkkareilla voi kokeilla lajia, ja jos siihen hurahtaa, niin kannattaa ehdottomasti hankkia polkuja varten suunnitellut juoksukengät.
Jotkut käyttävät myös suojalaseja metsässä. Niiden etuna on se, että joka puolella törröttävät oksat eivät osu suoraan silmiin. Varsinkin piilolaseja käyttäville juoksijoille tästä on iloa. Toisaalta metsän siimeksessä voi joskus olla sen verran hämärää, että ainakaan täysin mustilla laseilla ei välttämättä näe kunnolla eteensä.
Niin kuin monessa muussakin lajissa, poluilla juostessa on hyvä edetä mahdollisimman rennosti. Jyrkät ja kiviset ylä- ja alamäet saattavat aluksi hirvittää, mutta mitä rennommin niitä osaa juosta, sen vähemmillä vahingoilla selviää. Mäkijuoksua on hyvä harjoitella ihan erikseen, koska askeleita pitää sovitella ympäröivään maastoon eri tavalla kuin tasaisilla teillä, joilla voi ns. ”laittaa vaan menemään”.
Koska poluilla viihdytään usein kauemmin kuin tielenkeillä, tulee pidemmillä matkoilla tarpeelliseksi myös juoman ja jopa muonan mukana kuljettaminen. Bodom trailissa on matkalla juomapisteitä, mutta varsinkin 21km:n juoksua suunnittelevien kannattaa varata mukaan myös lisäenergiaa, kuten energiageeliä.
Vaihtoehtoja juoman ja eväiden mukana kuljettamiseen on käytännössä kaksi: Juomareppu tai juomavyö. Molemmissa on omat hyvät puolensa ja juuri sinulle sopiva vaihtoehto löytyy parhaiten kokeilemalla. Juoksemisen aikaista tankkausta kannattaa myös harjoitella etukäteen, jotta oppii miten oma kroppa toimii.
Parhaat neuvot, jotka itse ensikertalaisena sain valmistautuessani vuoden 2013 Nuuksio Classic:iin olivat
1) Aloita hitaasti
2) Kävele pahimmat ylämäet
Hitaasti aloittamisen tärkeys korostuu pidemmillä matkoilla ja varsinkin, jos olet juoksemassa sellaista ensimmäistä kertaa. Silloin voi olla haastavaa arvioida omien voimien riittämistä, ja hitaasti aloittamisella voi varmistaa, ettei hyydy jo puolessa välissä matkaa. Jyrkkien ja pitkien ylämäkien kävelemisellä voi taas voittaa paljon. Aloittelijan vauhti ei juurikaan hidastu, vaikka ylämäet kävelisikin, ja toisaalta taas kävelemällä säästää huimasti energiaa muuhun juoksemiseen. Noita kahta neuvoa noudattamalla juoksin itse aloittelijana Nuuksio Classic polkumaratonilla 100 juoksijan ohi välillä 11km – 42km, joten jotain perää niissä täytyy olla.
Kuten teillä juostessa, polkujuoksussakin on yhtä monta koulukuntaa kuin on juoksijaa. Toisia motivoivat ajat ja tulokset, toiset taas innostuvat ensisijaisesti mahdollisuudesta liikkua luonnossa. Tärkeintä ei lopulta ole se, mitä oppeja muut antavat, vaan se, että löydät itsellesi sopivimman ja hauskimman tavan juosta. Ja parhaiten se tapahtuu lähtemällä mukaan juoksemaan Bodom Trailin kaltaisiin tapahtumiin tai ihan itsekseen.
Toivotan sinulle antoisia hetkiä poluilla!
