Tara Warren (40+) on kahden lapsen äiti ja kokenut vuorijuoksija Utahista, Yhdysvalloista. Hänellä on supersuosittu Instagram-tili @runwithtara, ja hän kuuluu myös Trail Sisters -verkostoon, joka pyrkii kasvattamaan naisten rohkeutta polkujuoksun harrastamiseen.
Tänä vuonna Tara Warren osallistuu kansainvälisen Suunto Summit -juoksijatapaamisen yhteydessä myös Bodom Trail -kisaan.
Tara Warrenin suosikit kilpailumatkoissa ovat kovaa kestävyyttä vaativat 100 kilometriä ja 100 mailia.
Warrenin kilpailukausi alkoi jo helmikuussa Black Canyon 100 km -kilpailulla Arizonassa. Yksi tämän kauden pääkilpailuista on Ultra-Trail du Mont Blanc eli tutummin UTMB®.
Minkälaisin odotuksin lähdet vuoriultraajana lyhyelle Bodom Trailille, jossa korkeusprofiili ei ole suuri ja reitti voi olla melko kosteakin?
Haluan pitää hauskaa ja nauttia kokemuksesta sekä pitää hyvää vauhtia tulipa reitillä minkälaista maastoa tahansa. Odotan innolla näkeväni, millaisia kauniita metsiä Suomessa on. Ja olen nyt viikkoja seurannut Helsingin sääennusteita: se on olennainen osa kaikkiin kisoihin valmistautumista!
Moni varmasti ihmettelee, miten kahden lapsen äitinä löydät aikaa treenata nimenomaan pitkille ultramatkoille. Mikä on salaisuutesi?
Tiimityö. Juoksun ja perheen yhdistämistä helpottaa se, että myös puolisoni on vannoutunut juoksija ja ymmärtää lajin vaatimukset. Kumpikin meistä joustaa ja näkee vaivaa sen eteen, että molemmille löytyy tasapuolisesti aikaa sekä juoksuun että perheelle.
Toisekseen nousen aikaisin aamulla – toisinaan TODELLA aikaisin, jotta löydän aikaa treenatakseni sellaisilla kilometrimäärillä, joita pitkiin kisoihin valmistautuminen vaatii.
Lisäksi ystävistä, joilla on samanlaisia tarpeita, on paljon apua yhteensovittamisessa.
Mistä Trail Sisters -verkostossa on kyse?
Trail Sisters -verkoston perusti Gina Lucrezi pari vuotta sitten päämääränään saattaa yhteen polkujuoksijanaisia eri puolilta USA:ta, ja yhteisvoimin inspiroida, rohkaista ja opettaa, siis kasvattaa naisten osallisuutta lajin parissa.
Olen yksi verkoston jäsenistä ja kirjoittajista Trailsisters.net-sivustolla, jossa tätä kaikkea tietotaitoa jaetaan. Olen itsekin tutustunut verkoston kautta upeisiin polkujuoksijoihin eri puolilta maata.
Mitkä ovat vinkkisi lajista kiinnostuneille, joita jännittää lähteä poluille ja asutuksen ulkopuolelle juoksemaan? Luulen, että erilaiset pelot ovat isossa roolissa, kun puhutaan (naisten) halusta lähteä juoksemaan erämaihin.
Polkujuoksu lajina vaatii enemmän vastuullisuutta valmistautumisen ja varustautumisen suhteen kuin kaupunkijuoksu. On syytä pitää mielessä myös erilaiset riskit verrattuna peruslenkkeilyyn.
Ennen erämaahan lähtöä kannattaa tutustua tietoihin alueesta, suunnitella reitit, kuljettaa puhelinta mukana, investoida kunnolliseen otsalamppuun pimeän varalta. Joihinkin paikkoihin voi olla parempi lähteä porukalla.
Itse hyödynnän paljon Suunnon urheilukellossani olevia gps-toimintoja ja lataan siihen karttoja ja reittejä, jotta pysyn vauhdissa aikomallani reitillä. Tämä tekee helpommaksi suunnistamisen myös uusilla alueilla, joissa en aiemmin ole juossut.
Polkujuoksussa on tärkeää miettiä etukäteen nesteytyksen ja energian tarve reitillä suhteessa lenkin pituuteen. Pidän yleensä myös mukana kevyttä takkia sateen tai kylmän varalta.
Vaikka lajissa on paljolti kyse seikkailemisesta, on se syytä tehdä kantaen vastuu itsestään ja lenkkikavereistaan.
Mitä odotuksia sinulla on tälle kaudelle on?
Odotan todella paljon Suunto Summitia ja on kunnia päästä tapaamaan Suunnon henkilökuntaa sekä tutustua peremmin itse firmaan. Kuten kerroin Suunnon kelloni on minulle tärkeä treeniväline. Samalla pääsen tutustumaan hiukan Suomen luontoon Bodom Trailin yhteydessä.
Seuraava kilpailu onkin sitten Bighorn 100, sitten UTMB ja sen jälkeen vielä The Bear 100. Toivottavasti jalkani pysyvät menossani mukana!
Koko perheeni tulee mukaan Chamoixiin. Sitten saan juosta sydämeni kyllyydestä ympäri Mont Blancia! Onko paikalla teikäläisiä kanssani?
Millaisia terveisiä haluat lähettää suomalaisille lukijoille?
Elämä on suurenmoinen mutta lyhyt. Kannattaa ottaa ja lähteä ulos nauttimaan upeasta ympäristöstämme. Ei suorittamisen takia, vaan koska se kohottaa mielialaa ja tekee hyvää keholle.
